Orgaaninen viljelymenetelmä

Pakollinen revisionistinen näkemys

Luonnonmukainen viljely sanana on kovin rasittunut. Asiaintilalla on pitkät juuret. Asiaa ei auta se, että sillä ymmärretään toimintaa, joka viherpesee tehomaatalouden haittoja. Termin "orgaaninen viljely" käyttö on hyvin pitkälti kompromissi, koska itsenäinen tuottaja ei voi puhua "luonnonmukaisesta". Luonnonmukaista viljelyä säädellään lainsäädännön puitteissa ja se liittyy sitä kautta tuetun maataloustoiminnan piiriin ja sitä valvotaan.

Revisionismia terminä ei käytetä juuri ruuantuotannon yhteydessä. Ruuantuotannon perusteet kaipaisivat kuitenkin perustavan laatuista uudelleentarkastelua. Äärimmilleen vietynä ajatus voisi tarkoittaa sitä että kukaan ei sinänsä omista maata. Tällaisella mallilla tehdyt kokeilut ovat johtaneet uudemmalla ajalla tuhoisiin seurauksiin intensiivisen ruuantuotannon häiriintyessä. Maasta on saatu paras tuotto kun sen omistaa ns. kilpailuhenkinen ja innovatiivinen tuottaja.

Kilpailuhenkisyys ja innovatiivisyys eivät kuitenkaan ole olleet luontoystävällisiä hyveitä. 2020-luvulla luontokato on tullut yhdeksi keskeisimmistä puheenaiheista. Tehomaatalous voidaan tietysti nähdä pääsyyllisenä, mutta sen takana on kuitenkin asia jota juuri kukaan poliittinen vaikuttaja ei nykyään uskalla ottaa esille. Kyse on viime kädessä liikakansoituksesta ja ns. kehittyneiden maiden liian korkeasta elintasosta. Tuskin näemme vähään aikaan sitä että valtiot pakkolunastaisivat yksityisten ruuantuottajien maat ja jakaisivat ne uudelleen eräänlaisina määräaikaisina lisensseinä viljelijöille. Maaseudulla voi kuitenkin olla sellainen tulevaisuus jota moni ei todeksi uskoisi jos siitä hänelle tänään kerrottaisiin. Millenniaalien vallankumous. on kuitenkin avannut esimerkiksi Yhdysvalloisssa näyn uuteen todellisuuteen.

Orgaaninen viljely on jokaisen ihmisen oikeus ja viime kädessä se on ainoa kestävä ratkaisu. Äärimmilleen vietynä se voisi tarkoittaa paluuta esiteolliseen aikaan ja silloin elonkehämme avautuisi eräänlaisena Amish-maailmana. Jollekin tällainen lähtökohta on hänelle ainoa ja oikeutettu. Joku toinen näkee kohtuullisella tavalla käytetyn tekniikan luontevana osana orgaanista viljelyä.

Kun uusi visio uudesta maaseudun tulevaisuudesta valtaa monien mielet ja saa aikaan toimintaa, nähdään jotain joka on edellä mainitun Amish-maailman ja tekniikkaa hyödyntävän vision välimaastossa.

Orgaaninen viljely on sana johon itsenäinen tuottaja voi turvautua puhuessaan omista tuotteistaan. Jos hän pystyy rakentamaan luottamuksen asiakkaidensa kanssa hän voi menestyä siinä missä tuetun maatalouden piiriinkin kuuluva tuottaja.

Lyhyesti sanottuna orgaaninen viljely perustuu pitkälle lihasvoimalla tehtyyn työhön ja biomassan kierrättämisen. Konevoimaa voidaan käyttää kohtuullisesti jos kyseessä on hieman isompi hanke, mutta ihanteena on itse tuotettu sähkö tai puhtaasti valmistettu biopolttoaine. Väkilannoitteita ei käytetä eikä myöskään kasvinsuojeluaineita. Vankilaolosuhteissa pidettyjen ja eläinten haitallisia yhdisteitä ja kasvitauteja levittävää lantaa ei käytetä maaperän parantamiseen.

Orgaaninen viljely suosii perinteisiä lajikkeita ja monimuotoisuutta. Ihminen ei elä pelkästä valkosipulista vaan myös monesta muusta kasvista. Hyvä orgaaninen viljelijä osaa luoda omia menestystuotteita joilla on tenhoava tarina.

De Re Allii Sativi-blogissa julkaistiin vuoden 2021 syyskuussa Kirjoitus jossa pohdittiin luksustuotteiden tuottamistta.Kirjoitus julkaistiin linkkinä eräässä Facebook-ryhmässä ja se kirvoitti erään osallistujan pitkän kommentin jossa pohdittiin perustason ja luksustuotteen välistä suhdetta ja sitä miten korkeatasoiseksi mielletty tuote viime kädessä lisää myös perustason tuotteen ja sen ylittävän tuotteen arvostusta. Asiantunteva ja syväluotaava kommentti oli tällainen:

"Loppupeleissähän sillä ei ole mitään merkitystä, kertooko hinnan perustason asettaja, miten tuote on tuotettu. Esimerkiksi juuri nuo Sembikiya-tuotteethan tuottaa tuotteelle suurimman osan lisäarvosta tuotantoketjun tarinallistamisella. Tarinallistamisella tarkoitan sitä, että itse tuotteen synnystä luodaan tarina, johon lisätään elementtejä niin paljon, että syntyy huolellisesti brändätty luksustuote - jotain sellaista, josta halutaan maksaa korkea hinta sen ostajalleen antaman statusarvon takia.

Vastaako tällaisen tuotteen hinta perustuotteeseen verrattuna enää tuotantokustannusten eroa? Ei tietenkään vastaa - siinähän koko homman ydin onkin, eli lisäarvon tuottamisessa erilaisin keinoin. Tokihan tuote on varsin todennäköisesti laadukkaampi ja eettisemmin tuotettu kuin vastaava perustason tuote, mutta nämä laatuelementit saavutetaan kyllä jo alemmilla hintaportailla. Japanilaiset ovat vieneet ruuan brädin rakentamisen aivan huipulle, kuten ranskalaiset ovat tehneet muodin suhteen.

Pitää huomauttaa tässä kohtaa, että tässähän ei ole siis mitään pahaa, että näin tehdään. Perustason ja luksustason olemassaolo synnyttää välilleen tilaa monille muille portaille ja antaa heille mahdollisuuksia lisäarvon maksimointiin. Jos nyt otamme vaikkapa esimerkiksi verkkomelonin. Niiden hinta Sembikiya-brändättynä on siellä vähintään 100€/kg, perustason melonin saa kaupasta noin 2€/kg. Sembikiya-melonin olemassaolo venyttää hintahaitaria, jolloin syntyy tilaa lisäarvon tuottamiseen erilaisin keinoin. Ensimmäinen lisäarvoporras voi olla vaikkapa luomu (edelleen kuitenkin massatuotettu), sitten seuraavalla portaalla pientuottajan meloni (jos kuluttaja tietää, että kyseessä on tällainen tuote), jne. jne...

Kuluttaja, jolla on riittävän hyvä taloudellinen tilanne, valitsee ostamansa tuotteen monen tekijän summana. Esimerkiksi minä ostan paikallisen pienmyllyn vehnäjauhoja. Miksi? Osa valintaperusteista perustuu tietoon ja osin sen puutteeseen. Kaupan vehnäjauhoista tiedän vain, että vehnä on peräisin Suomesta. Paikallisen myllyn vehnäjauhoista tiedän lajikkeen, jauhatusajankohdan, myllyn ja tuotantoalueen (en tiedä tarkasti, miltä tilalta vehnä on peräisin, mutta tiedän joukon tiloja, joista se on yksi). Toisaalta haluan tukea paikallista yrittäjää ja paikallisia tiloja. Saanko sitten neljä kertaa parempia pullia tällä jauholla aikaiseksi? Tuskin, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Koen, että saan tuon nelinkertaisen lisäarvon kokonaisuudesta. Maksan siis osin esim. siitä, että se nyt vaan tuntuu kivemmalta ostaa näitä jauhoja.

Pointti on siinä, että lisäarvon tuottamisen kannalta ei ole merkityksellistä onko perustason tuotteesta mitään tietoa kuluttajan saatavilla. Melkein voi olla jopa parempi, että ei ole, koska lisäarvoelementit syntyvät nimenomaan tiedon (ja ylemmillä portailla tarinan) kautta. Toisaalta täytyy myös todeta, että perustasoa maataloudessa ei pidä demonisoida, koska ilman ruuan tuotantoa isommissa yksiköissä täytyisi viljelyalaa ja tuotannon vaatimia resursseja kasvattaa aivan mielettömästi."

Orgaanisen viljelyn parista ja itsenäisten tuottajien keskuudesta nousee varmasti monenlaisia juhlamokka-ihmisiä, mutta perustasoa tarvitaan aina.Kirjoita tekstisi tähän...